Mitä hyötyä on rentoutumisesta? Miten voin oppia rentoutumaan? Mihin rentoutumisen tilaa voi käyttää? Lihasten rentouttaminen vs. psyykkinen rentous => henkinen/mentaalinen rentous = mindbodyfulness

- olet enemmän tietoinen itsestäsi ja tunteistasi ja samalla itsehallinta kasvaa, rentoutuminen lisää energiaa eli jaksat paremmin, kipukynnys kasvaa ja samalla mielihyän tunteminen helpottuu, pystyt nauttimaan enemmän erilaisista asioista, tunteet vapautuvat ja osaat nauttia enemmän tunteistasi, kaikki aistisi vapautuvat ja aistihavainnot ovat selvempiä ja syvempiä, keskittyminen parantuu ja samalla tietoisuus ympäristöstä kasvaa, muisti paranee, suoriutumisen taso on suorassa yhteydessä rentoutumisen tasoon


- tietoisuus on voimakas ja itsehallinta kasvaa,

- energiatasomme on korkea

- "hyvään tilaan" pääseminen voi jo sinänsä parantaa mielentiloja

- kipukynnyksemme kasvaa ja mielihyvän tuntemisen kynnys laskee

- osaamme nauttia asioista ja tunteista enemmän

- mielihyvän tunteminen lisää energiaa

- eri aistien havainnot syvenevät

- keskittymisen parantuessa tietoisuus ympäristöstä kasvaa ja muistitoiminnot suhteutuvat yhteyksien tajuamiseen,

- suoriutumisen taso ja rentoutumisen taso ovat suorassa yhteydessä toisiinsa



 Haluatko oppia itsehypnoosia? Sen avulla opit rentoutumaan missä vain ja milloin vain!
HYPNOOSI => ITSEHYPNOOSI => RENTOUTUMINEN
Haluatko oppia hallitsemaan tunteitasi, stressiäsi, haluatko oppia keskittymään paremmin? Haluatko oppia miten kipua voidaan hallita? Haluatko nostaa kipukynnystäsi?
Haluatko tehostaa harjoitteluasi? Haluatko päästä tavoitteisiisi helpommin ja nopeammin? Miltä tuntuisi osata nukahtaa joka ilta nopeasti syvään, hyvään uneen ja herätä aamulla pirteän energisenä valmiina tulevaan päivään? Haluatko eroon epäedullisista tavoista kuten makean syöminen, tupakointi?
Haluatko tuntea itsesi terveemmäksi ja voimakkaammaksi jokainen päivä? Muistisi paranee, keskityt helpommin! Luotat enemmän omaan itseesi, siihen mitä teet ja siihen mitä sinun tulee tehdä! Tiedät, että osaat, opit lisää!
Rentoutuminen

mindbodyfulness -harjoittelua =>







RENTOUS



Rentoutumisen taito on meillä jokaisella. Olemme kaikki osanneet lapsena ottaa rennosti. Lapset leikkivät, juoksevat, nauravat ja energiaa tuntuu joskus riittävän loputtomiin. Lapsena emme analysoi, arvioi asioita. Otamme asiat sellaisena kuin ne meille välittömässä kokemuksessa ilmenevät. Lapsen maailma on hyvin pitkälle kokemuksellista maailmaa. Lapsi kokee ja oppii asioita kehonsa avulla.


Länsimaisen yhteiskunnan ihmisellä on aina kiire jonnekin. Tärkeätä ei aina tunnu olevan se minne on kiire. Vain kiire on tärkeätä. Kiire syntyy mielen, ajattelun, kautta. Ajattelemme, että meillä on kiire. Kuvittelemme, pohdimme, yritämme asioita. Yleensä olemme vain unohtaneet rentoutumisen tärkeän taidon kaiken kiireemme keskellä. Onneksi rentous on kuitenkin taito, joka voidaan palauttaa muistiin, uudelleenoppia.

1. "HYVÄ TILA"

Rentoutuminen voidaan jakaa fyysiseen rentoutumiseen eli kehon rentoutumiseen, ja psyykkiseen rentoutumiseen eli mielen rentoutumiseen. Voidaan puhua myös fyysisestä ja psyykkisestä vireystilasta. Psyykkisen ja fyysisen vireystilan kokonaisuutta voidaan kutsua psykofyysiseksi rentoudeksi eli henkiseksi vireystilaksi. Tässä kutsun tätä henkistä vireystilaa yksinkertaisuuden vuoksi vain "hyväksi tilaksi".


1.1. FYYSINEN RENTOUS ELI KEHON VIREYSTILA

Kaikkien lihasten rentoutumista samanaikaisesti niin täydellisesti kuin mahdollista, kutsutaan yleiseksi rentoudeksi. Yksittäisen lihaksen tai lihasryhmän rentoutumista kutsutaan paikalliseksi rentoutumiseksi. Osittainen, paikallinen, rentous on niiden lihasten rentouttamista joita ei tarvita tehtävän suorittamiseen. Tällöin vain tarpeen mukaiset lihakset työskentelevät tarvittavissa määrin, eli niin vähän kuin mahdollista, niin paljon kuin tarvitaan.

Paikallinen rentoutuminen toteutuu hyvin koordinoiduissa liikkeissä, joissa turhat liikeradat eivät kuluta energiaa ja lihakset supistuvat tarkoituksenmukaisella voimalla. Samanaikaisesti ne lihakset, jotka eivät osallistu työhön palautuvat eli rentoutuvat ja myötäilevät liikettä. Hyvä esimerkki tällaisesta harjoittelusta on SyväAsahi.

Kehonosien rentouttaminen luo tilaa myös muille muutoksille. Se antaa hyvän pohjan henkiselle rentoutumiselle, joka voi olla mielikuvamatkustelua, muuta toiminnan katselua ja kokemuksia mielessä sekä uppoutumista maisemaan ohjatusti tai vapaasti. (Lindh, 131)

Kehon rentous voidaan kuvata kolmena tasona. Ensimmäinen taso on pinnallinen taso joka tarkoittaa asennon ja liikkeen rentoutta. Tämä on helppoa ja jokainen voi saavuttaa tämän tason. Tällä tasolla on kuitenkin vielä sisäistä jännitystä kehossa ja mielessä. Seuraavalla tasolla voidaan rentouttaa syvät lihakset sekä jänteet. Kolmas ja syvin taso rentoutumisessa tavoittaa sisäelimet ja luuytimen. (Yang, 1997, 106 -107)

Toisin sanoen fyysinen rentous voi olla paljon enemmän kuin pelkästään lihasten rentouttamista kuten yleensä ehkä ajatellaan. Rentoutumisen vieminen luihin ja ytimiin asti vaatii tietenkin säännöllistä ja ahkeraa harjoittelua niin kuin mikä tahansa taito jonka haluamme oppia kunnolla.


1.2. PSYYKKINEN RENTOUS ELI MIELEN VIREYSTILA

Kun keskitymme tarkkailemaan omaa hengitystämme, kuuntelemaan musiikkia tai syvennymme luonnon katselemiseen, alkaa mielemme tunnetila muuttua. Mielen rentoutuminen ilmenee muuntuneena tietoisuuden tilana eli vireystilana. Muunnetut vireystilat havainnollistuvat aivojen kuorikerroksen aivosähkökäyrillä. Näiden värähtelytasot heijastavat tietoisuuden, mielen tilamme, toimintatiloja. (Lindh, 82)

Normaalissa valvetilassa, Betatilassa, käytämme aivojamme mm. ajatteluun, päätöksentekoon, puhumiseen ja ongelmanratkaisuun.

Alfatilassa tietoisen huomion siirtyessä lyhyenkin hetken ajaksi tietoisuuden hallinnasta muuhun keskittymiseen, tahaton tai tarkoituksellinen ajatus rentoutumisesta avaa väylän mielen rentoutumiselle. Oppimiseen ja havaintojen nopeaan ja laajaan tekemiseen sekä päätöksenteon tai järkeilyn pohjaksi mielen pitää olla rentoutunut, vapaa ja vastaanottavainen. Mielen rento vireys eli valppaus laajentaa eri aistien ja sisäisen havaintojen teon aluetta oppimisessa ja muussa luovassa tuottamisessa. Mielen rentoutuessa mielen tietoinen kontrolli hellittää ja mieli vapautuu niistä rajoitteista, jotka ovat välttämättömiä normaalien ja analyyttisten ajattelurutiinien ylläpitämisessä. Alfatila on mielikuvituksen ja leikin tila, jossa nopea synteesi tiedostamattoman mielen muistivarastoista tapahtuu. (Lindh, 82 - 83)

Rentoutumisen edelleen syventyessä pääsemme Thetatilaan, joka on syvemmän unelmoinnin ja mietiskelyn vyöhykettä. Ominaista tälle tilalle on alttius suggestioiden, eli ympäristövihjeiden, vaikutukselle. Thetatilaa tarvitaan uusien ratkaisujen vapauttamiseen niin oppimis- kuin muissakin luovissa mielen prosesseissa. (Lindh, 83)

1.3. PSYKOFYYSINEN RENTOUS ELI HENKINEN VIREYSTILA

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus eikä fyysistä ja psyykkistä rentoutta voi käytännössä erottaa mitenkään selkeästi toisistaan. Keho ja mieli vaikuttavat koko ajan toisiinsa. Kun keho ja mieli toimivat hyvin yhdessä eli ovat molemmat rentoutuneita voimme kutsua tätä psykofyysiseksi rentoudeksi eli henkiseksi vireystilaksi. Kutsun tätä henkistä vireystilaa yksinkertaisuuden vuoksi vain "hyväksi tilaksi". Eli "hyvä tila" viittaa kehon ja mielen rentoutumiseen ja yhteistoimintaan. "Hyvässä tilassa"

- tietoisuus on voimakas ja itsehallinta kasvaa,

- energiatasomme on korkea

- "hyvään tilaan" pääseminen voi jo sinänsä parantaa mielentiloja

- kipukynnyksemme kasvaa ja mielihyvän tuntemisen kynnys laskee

- osaamme nauttia asioista ja tunteista enemmän

- mielihyvän tunteminen lisää energiaa

- eri aistien havainnot syvenevät

- keskittymisen parantuessa tietoisuus ympäristöstä kasvaa ja muistitoiminnot suhteutuvat yhteyksien tajuamiseen,

- suoriutumisen taso ja rentoutumisen taso ovat suorassa yhteydessä toisiinsa, (Lindh, 81).

"Hyvässä tilassa" voimme saada flow-kokemuksia. Flow-kokemus on dynaaminen tila ja holistisesti kiihottava elämys, joka ei aiheuta ahdistusta sen suhteen, mitä kenties tapahtuu tai jää tapahtumatta. Flow-kokemuksen ehtoina on se, että toiminnalla on selkeä päämäärä ja tilaisuus sen saavuttamiseen. Toiminnan tulee sisältää kaikkien aistien ja mielen keskittymistä siten, että minätietoisuus häviää. Jatkuva haasteellinen taidon kehittäminen eli tietoisuuden kontrolli kuuluu aina toimintaan, joka tuottaa nautintoa ja muodostuu vähitellen itsetavoitteelliseksi eli autoteliseksi. (Lindh, 76)

Flow-kokemuksia on kaikilla ihmisillä vaihtelevasti. Monilla nuo kokemukset liittyvät taiteen tai urheilun harrastamiseen ja niitä koetaan myös oppimisessa ja työn parissa. Yleensä flow-kokemuksen toteutuessa energiankäyttö on optimaalista ja usein flow koetaan rentoutuneesti ponnistellen tai ponnistelematta. Esimerkiksi lukeminen voi tuottaa flown. Lukiessa luodaan mielikuvitusmaisemaa, jossa toteutetaan kirjan tapahtumia. Näin luodaan ainutkertaista tapahtumaa, joka vaatii keskittymistä ja taidon harjoittamista samalla tuottaen flown. (Lindh, 76 - 77)


2. MITEN PÄÄSEMME "HYVÄÄN TILAAN"?

"Hyvään tilaan" voidaan päästä monin eri tavoin. Voimme kuunnella musiikkia, ihastella luonnon kauneutta tai vaikka lukea hyvän kirjan. Mielemme keskittyminen antaa kehollemme mahdollisuuden rentoutua. Toisaalta voimme päästä "hyvään tilaan" myös periaatteessa minkä tahansa fyysisen harjoitteen avulla. Voimme mennä kuntosalille ja saavuttaa lihasten harjoittamisen avulla mielen keskittymisen ja rentoutumisen ja sen kautta myös fyysisen rentoutumisen.


2.1. PSYYKKINEN JA FYYSINEN HARJOITTELU

Musiikin kuuntelu, kirjan lukeminen ja kuntosali ovat hyviä tapoja päästä "hyvään tilaan" mutta jos haluamme "hyvän tilan" olevan jotakin joka meillä on koko ajan niin silloin nämä keinot eivät välttämättä riitä. Kun tulemme kuntosalilta meillä on hyvä olo, ehkä "hyvä tilakin", mutta yleensä tämä hyvä olo ei kestä kovin kauaa ja joudumme menemään uudelleen ja uudelleen kuntosalille, mikä tietysti sinänsä ei ole huono juttu ollenkaan. Luettuamme hyvän kirjan tai käveltyämme luonnossa voimme olla hetkellisesti "hyvässä tilassa" kunnes "arki" koittaa ja kirja on vain hyvä muisto. Toisin sanoen, usein rentoutumisemme ja "hyvä tilamme" on vain hetkellistä.

Nykymaailmassa ihmiset ovat kiireisiä ja työpaineet saattavat aiheuttaa voimakkaita stressitiloja, mikä heijastuu mielen jännittymisen kautta koko kehomme vireystilaan. Vähitellen lihakset jännittyvät huomaamattamme ja rentoutta on yhä hankalampi tunnistaa. Apua lihakireyksiin haemme hierojilta ja muista hyvää oloa tuottavista palveluista. Toiselle hyvän olon voi tuoda shoppailu. Ongelmana tässä kuitenkin on jälleen se, että hyvää oloa tuottaa toinen ihminen tai rahalla saatava palvelu. Voisiko siis olla mahdollista saavuttaa rentoutunut olo ja "hyvä tila" riippumatta muista ihmisistä tai ilman rahaa?

Tarvitsemme siis keinon jolla voimme harjoitella "hyvään tilaan" pääsemistä, "hyvässä tilassa" olemista, sen kehittämistä ja siinä pysymistä. Tärkeään asemaan nousee tässä vaiheessa oma minämme ja oma kehomme. Millä tavalla tunnemme itsemme, millä tavalla ajattelemme itsestämme ja millä tavalla tunnistamme kehomme. Tavoitteena on oppia kontrolloimaan kaikkea tekemistämme, olla tietoisia liikkeistämme ja sitä kautta tunnistaa rentous itsessämme sekä sen vaikutukset tekemiseemme.


2.2. HENKINEN HARJOITTELU

Voimme harjoitella kehon ja mielen yhteistoimintaa, "hyvää tilaa", kaikessa mitä teemme. Voimme harjoitella sitä työssä, kotona ja vapaa-aikana. Kun kävelemme voimme keskittää huomiotamme siihen miten itse asiassa kävelemme. Mitä teemme kun kävelemme. Mitä on kävely? Voimme kiinnittää huomiomme siihen miten lantiomme liikkuu, miten kädet heiluvat kävelyn tahdissa, miten vartalomme kiertyy kävelyssä.

Kun olemme työpaikalla vaikka tietokoneen äärellä voimme keskittää huomiotamme siihen, miten istumme, missä ovat hartiamme, saammeko tukea asennollemme maasta ja jaloista. Tehdessämme kuntosalilla erilaisia lihasharjoitteita voimme keskittää huomiotamme siihen miten käytämme itseämme, kehoamme, miten koukistamme kyynärpäätämme, mitkä lihakset jännittyvät, missä liikkeen pitäisi tuntua.

Herää tietenkin kysymys miten voimme koko ajan keskittyä siihen miten kävelemme tai istumme. Jos koko ajan keskityn siihen miten istun niin miten voin tehdä mitään muuta, esimerkiksi kirjoittaa tai keskustella?

Harjoittelun kautta tämä huomion kiinnittäminen esimerkiksi istuma-asentoon tulee meille tavaksi eli se muuttuu automaattiseksi ja alitajuiseksi toiminnoksi ja meidän ei tarvitse siihen enää kiinnittää tietoista huomiota mutta voimme koska tahansa ottaa sen tietoisen huomiomme kohteeksi.

Emme yleensä kiinnitä juuri huomiota kehoomme. Vasta silloin kun kehomme kärsii, kipuilee, annamme sille huomiotamme. Kuitenkin kehomme on se osa meitä joka elää koko ajan tässä hetkessä toisin kuin mieli joka usein muistelee menneitä tai haaveilee tulevaisuudesta. Keskittymällä kehoomme, keholliseen kokemukseemme, voimme päästä kosketuksiin nykyhetken kanssa eli siihen mitä on juuri nyt.

HYPNOOSI JA "HYVÄ TILA"

Hypnoosin avulla aikaansaadaan syvä ja kokonaisvaltainen rentoutuminen eli HYVÄ TILA. Hypnoosin avulla pääsemme vaikuttamaan nopeasti ja tehokkaasti suoraan alitajuntaan. Hypnoosi muodostaa sillan kehon ja mielen välille tai paremminkin se on se silta itsessään. Hypnoosin avulla pääsemme käyttämään hyväksi em. Theta- ja Deltatiloja ja saamme kaiken hyödyn rentoutumisesta. Itsehypnoosia avulla pystymme tuottamaan tämän HYVÄN TILAN itse itsellemme juuri silloin kuin haluamme ja itsehypnoosin oppii helpoiten hypnoosissa!



LÄHTEET


Klemola, Timo, 2004: Taidon filosofia - filosofin taito, Juvenes Print - Tampereen Yliopistopaino Oy, Tampere

Koivunen, Pasi, 2001: Ylitä itsesi, Itsehypnoosin avulla parempaan suorituskykyyn, iloon ja mielen tyyneyteen, toimittanut Jarmo Uusi - Rintakoski, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä

Lindh, Raimo, 1998: Mielikuvaoppiminen, WSOY - Kirjapainoyksikkö, Juva

Yang, Jwing-Ming, 1997: The root of Chinese Qigong, secrets for health, longevity & enlightment, YMAA Publication Center, Canada

HYVÄ UNI

By contrast, in REM sleep large amounts of the brain's energy reserves are expending on dreaming. Dreaming is clearly performing a very important function. Brain wave patterns measured by an electroence-phalogram (EEG) during sleep are similar to waking brain wave patterns. REM sleep occupies about twenty-five percent of a healthy adult's sleep time and dreaming in this state is the deepest trance state known. In the neonate and the foetus REM sleep is the dominant form of sleep and is in some way connected to the programming of instincWhy do we need sleep?

Sleep scientists are increasingly discovering more about this mysterious state. There are two very distinct kinds of sleep: REM (rapid eye movement sleep when we dream) and non-REM sleep, also called slow wave sleep (SWS). During REM sleep there is a paralysis of the anti-gravity muscles and the brain's neocortex and emotional centres become highly aroused.
The waking life of animal organisms is a dynamic, destructive time because the organisms' complex proteins are torn down and exhausted as they are used for activities including locating and ingesting preformed organic molecules to meet the immediate energy needs of the wakened state and to provide the building block proteins which fuel the repair and growth dynamics that occur during sleep.

Slow wave sleep is the dynamic, constructive time of physical healing and growth for animal organisms, a recuperative stage where the mind/body system rebuilds itself after a hard day surviving in the world. Substances ingested during the awake period are synthesized into the complex proteins of living tissue; growth hormones are secreted to assist with the healing of muscles and repairing general wear and tear in tissues; glial cells (neurones in the brain) are refreshed with sugars to restore the brain with energy; the immune system is boosted.ts into us. 

We can easily see this in our own lives. If we feel angry and let off steam it usually dissipates the anger. But if we were to act out our emotions every time we were emotionally aroused, that would be disastrous. So animals needed to evolve the ability to inhibit arousals when necessary and deactivate them later when they could do no harm. That is why we evolved to dream. During REM sleep unfulfilled emotional expectations left over from the day are run out in the form of metaphors, thus deactivating them and freeing up the brain to deal with the new emotionally arousing events of the following day. 

So, dreaming is the deepest trance state we go into. The three essential points to understand about dreaming are:

  • Dreams are metaphorical translations of waking expectations.
  • Expectations which cause emotional arousal that is not acted upon during the day to dearouses the arousal, become dreams during sleep.
  • Dreaming deactivates that emotional arousal by completing the expectation pattern metaphorically, freeing the brain to respond afresh to each new day.
Dream metaphors that clients bring to therapy can have therapeutic value. They may help clients to see objectively what is troubling them emotionally. They may also help the therapist realise how the client is feeling about the therapeutic relationship. Undisguised feelings can come out in the dreams and metaphors - or the songs into which people may spontaneously burst, as clients sometimes report doing. Calmly studying one's dreams also helps us step back and look dispassionately at the emotional templates - expectations - they were dearousing.
Hypnosis can most usefully be seen as a direct route to activating the REM state - all hypnotic phenomenon are explained with this insight - and, since hypnosis and suggestion play such an important role in psychotherapy, this fact is of great significance to psychotherapists and counsellors.



In the human givens approach, we refer to trance as the REM state because of the clear physiological similarities with the state of REM sleep. Deep trance, when induced by hypnosis, mirrors many aspects of REM sleep, such as imperviousness to outside sensory information, less sensitivity to pain, muscle paralysis, etc. In addition, aspects of how the REM state functions when we dream parallel methods used for inducing trance. Many hypnotherapists may use rhythmic movement to help generate trance (for instance, making repetitive hand movements or getting people to stare at spinning optical illusions), which links back to the primitive fish brain that we evolved from. (Fish, of course, respond extremely powerfully to rhythm because of their constant need to propel, steer and balance themselves in water, which they do by 'spinning' their fins.) Focusing attention mirrors absorption in a dream. 

Another similarity is in the orientation of attention: making a loud noise or sudden movement can put a person into trance, as that instantly captures their attention and involves electrical brain activity known as the orientation response - the same PGO waves as seen in REM sleep. When we first start to dream, the orientation response fires furiously. The expectation fulfilment theory of dreams explains that this is the mechanism for alerting the brain to the presence of unexpressed emotional arousals that need discharging in a dream.

There are yet more similarities. The deep relaxation, which psychotherapists use as an induction into trance, parallels what happens as we start to fall asleep. And, once clients are relaxed, the guided imagery we use to enable them to see their difficulties from a different perspective and overcome them, parallels dream material arising - the difference being that, in an artificially induced trance, the therapist is guiding the process, whereas unacted-out emotional arousals from the previous day provide the 'dream script imagery' in our sleep.

 As we know, metaphor is extremely powerful in therapy, when given to a person in trance; and dreams are metaphors. Vivid trance experiences may involve hallucinations - clients may report 'feeling' on their face the warmth of the sun that they were imagining, for instance - and dreams are hallucinatory. Research has shown that the same brain pathways are active in both circumstances. In addition to this, phenomena that can be induced in trance are also spontaneously experienced in dreaming, such as amnesia (for the dream), anaesthesia and analgesia, body illusions, catalepsy, dissociation and time distortion.

Just as hypnosis is not the trance, however, so the REM state is not the dream. It is, in effect, the theatre where the dream takes place. As Joe Griffin showed, the dream script is separate from the REM theatre, our internal 'reality generator' and is acted out, or made real, within it.

The REM state, then, is active in all types of trance. It isn't just a 'relaxed' or 'passive' state. It is active. It is involved in programming innate and learned knowledge - all kinds of learning, academic or otherwise (including therapy, conditioning and indoctrination) - and also when we daydream and solve problems. When we are being traumatised, the REM state is the medium through which the traumatic event is captured by the brain and becomes a learned part of the survival templates. So the REM state is critically important to understand, especially if we are involved in delivering therapy.




Uni palauttaa elimistön rasituksesta ja väsymyksestä ja tasapainottaa hermoston toimintaa. Se vahvistaa vastustuskykyä aktivoidessaan sairauksien ja tulehdusten torjuntamekanismeja elimistössä. Se vaikuttaa myös muihin elimistön säätelyjärjestelmiin, kuten hormoneihin.

Unessa mieli käsittelee tietoa ja tunteita

Mieli ja aivot tarvitsevat unta, joka poistaa väsymyksen, palauttaa vireyden ja havaintokyvyn sekä ylläpitää hyvää mielialaa. Uni on oppimisen ja muistamisen keskeinen edellytys. Sen aikana aivot ovat vapaat välittömistä virikkeistä, joten mielellä on tilaa käsitellä edellisen päivän tapahtumia ja tietoa.

Unessa aivot lajittelevat tietoa edeltävien päivien tapahtumista ja omaksutut asiat tallentuvat pitkäkestoiseen muistiin. Näin kaikkialta tulvivat virikkeet ja tieto voi jäsentyä mielekkäiksi, ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi.

Unen aikana mieli käsittelee myös tunteita, jotka usein päivän askareissa jäävät vaille huomiota. Alitajunta saa unessa tilaa työskennellä. Nukkuminen on näin myös mielikuvituksen ja luovuuden edellytys ja auttaa ihmistä sopeutumaan muuttuvissa tilanteissa.

Unen tehtävät pähkinänkuoressa

• Palauttaa elimistön voimatasapainon ja lataa akut.
• Ehkäisee stressiä, ylläpitää vastustuskykyä ja torjuu sairauksia.
• Ylläpitää aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan tasapainoa.
• Palauttaa henkisen voiman ja vireyden.
• Auttaa käsittelemään tunteita.
• Ylläpitää muistin ja oppimisen edellytyksiä.

Unella on keskeisiä tehtäviä muun muassa aivojen energiatasapainon, vireyden, suorituskyvyn ja oppimisen säätelyssä. Näiden lisäksi uni on tärkeässä roolissa urheilusuorituksesta palautumisessa ja urheilijan terveenä pysymisessä ja siksi sitä pidetään yhtenä urheilumenestykseen vaikuttavista avaintekijöistä.

Kehittyminen ja palautuminen tapahtuvat harjoitusta seuraavan levon aikana. Tämä on helppo ymmärtää, mutta käytännön toteutus levon suhteen monesti ontuu. Usein urheilija hoitaa harjoittelun tunnollisesti, mutta ei huomioi levon merkitystä.

Univaje altistaa sairastumisille ja loukkaantumisille

Urheilijoiden aikataulut ovat usein hyvin tiukkoja harjoitusten, kilpailuiden, kilpailupaikoille matkustamisen ja arjen velvollisuuksien seurauksena. Kaikki nämä tekijät ovat mahdollisia stressin aiheuttajia, jotka voivat myös heikentää unen laatua.

Unen laadun heikkeneminen tai unen vähäisyys esimerkiksi nukahtamisvaikeuksien seurauksena lisäävät entisestään stressiä ja pidentävät harjoituksen jälkeiseen palautumiseen tarvittavaa aikaa. Jos tällainen heikentyneen tai vähentyneen unen jakso osuu samaan aikaan vaativan harjoitus- tai kilpailujakson kanssa, riski suorituskyvyn heikkenemiselle tai ylirasittumiselle kasvaa. Riittävä ja laadukas uni auttavat ehkäisemään ylirasitustilaa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että riittävä uni on tärkeää kehon immuunipuolustuksen toiminnan kannalta. Krooninen unen puute johtaa kehon heikentyneeseen puolustuskykyyn taudinaiheuttajia vastaan altistaen infektioille ja sairasteluille.

Tarpeisiin nähden riittämätön uni lisää loukkaantumisriskiä. Unen määrän lisäämisen on todettu vähentävän vammariskiä 40‒60 %.

Lihakset tarvitsevat lepoa

Lihaksiston kudosvauriot korjautuvat ja energiavarastot palautuvat harjoittelusta tehokkaimmin rakentavien eli anabolisten hormonien vaikuttaessa. Näiden hormonien (mm. testosteroni ja kasvuhormoni) eritys on vilkkainta tietyissä unen vaiheissa. Nämä syvän unen vaiheet saavutetaan parhaiten, kun unirytmi on säännöllinen.

Hermosto kaipaa unta

Myös hermoston palautuminen vaatii säännöllistä unta. Valvominen ja kasautuva univaje heikentävät havaintojen tekemistä ja koordinaatiokykyä. Tästä syystä väsyneenä harjoittelu ja kilpaileminen lisäävät loukkaantumisriskiä.


Vinkkejä parempaan uneen

  • Tee rauhallinen kävelylenkki muutamaa tuntia ennen nukkumaanmenoa. Raitis ilma ja kevyt liikunta auttavat elimistöä rauhoittumaan.
  • Mene nukkumaan ja herää suhteellisen säännöllisesti samaan aikaan.
  • Varmista, että sänky on sopivan mukava ja joustava, eikä aiheuta selkäkipuja.
  • Huomioi, että makuuhuone ei ole liian kylmä, kuuma tai meluinen.
  • Jos valoisuus häiritsee nukkumista, pimentävät kaihtimet ja silmälaput auttavat asiaa.
  • Opettele hengitys- ja rentoutumisharjoituksia ja käytä oppimiasi taitoja.
  • Venyttele kehoa huolella ennen nukkumaanmenoa tai käy hierojalla helpottamassa lihasjännityksiä.
  • Opettele käsittelemään huolia. Tee tarvittaessa huolilista. Jos jokin painaa nukkumaan mennessä mieltä, eikä asialle voi tehdä mitään ennen aamua, kirjoita se muistiin ja lupaa itsellesi hoitaa se seuraavana päivänä tai mahdollisimman pian. Huolta voi käsitellä näin myös keskellä yötä, jos se pitää hereillä.
  • Vältä kahvia, teetä, kaakaota tai kolajuomia iltapäivällä tai illalla.
  • Rajoita ruutuaikaa ennen nukkumaanmenoa: erityisesti tietokoneen ruudun valo voi pitää hereillä pitempään.
  • Kevyt hiilihydraattipitoinen iltapala ennen nukkumaanmenoa voi olla avuksi.
  • Jos pyörit sängyssä saamatta unen päästä kiinni, älä jää vuoteeseen vaan tee jotain mieltäsi rentouttavaa: lue, katsele televisiota tai kuuntele rauhallista musiikkia. Palaa vuoteeseen, kun väsymyksen tunne palaa.
  • Vastusta kiusausta nukkua päivällä pitkään, sen sijaan pienet torkut voivat rentouttaa. Jos nukkuu päivällä pitkään, nukahtaminen illalla on todennäköisesti entistä vaikeampaa.